Häpeän välillä omia ajatuksiani. Saatan ajatella läheisimmistä ystävistänikin todella törkeästi. Vaikka itse laihdutan, en tahdo että yksikään niistä laihduttaisi. Jollain tapaa nautin jos kaverini vetävät edessäni kaikkee epäterveellistä niinku sipsejä ja ranskalaisia. Haluan olla se meidän porukan laihin ja mua ärsyttää mua laihemmat ihmiset. Saatan myös ajatella joistain lihavista kavereista, että eikö nuita yhtään itseään ahdista olla noin lihavia.
Itseäni koskevia ajatuksia en häpeä. Joinakin päivinä vihaan itseäni enemmän kuin toisina. Ajattelen, että minulla on liian heikko tahto. Olen heikko koska en aina pysy tavoitteissani ja sorrun liian helposti. Ajattelen että en koskaan tule hyväksymään itseäni tällaisena, koska voisin olla täydellinen. Miksi tyytyä nykyisyyteen kun voisi olla parempikin..
]]>